Sunnuntaina päästiin pitkästä aikaa käymään poikien kanssa häiriössä reenaamassa tokoilua. Yleisesti meni ihan hyvin. Kitan kanssa kokeiltiin myös ihmisryhmää ensimmäistä kertaa ja Kita seurasi oikein kivasti. Oletin, että ihmisten ympärillä pyöriminen olisi ollut vaikeampaa Kitalle, mutta varsin tyytyväinen olin kyllä. Ainoa, missä mätti oli paikallamakuu. Kummankaan pojan kanssa en ole todella pitkään aikaan ottanut paikallamakuuta. Ruka nousi kerran paikallamakuusta ylös, mutta sen jälkeen kun vähän muistuteltiin lyhyillä makuilla mistä oli kyse, meni hyvin. Kita taas keksi uuden jutun paikallamakuuseen. Kita haukkui. Palasin ottamaan sille ihan 1-2m päässä paikallamakuuta, jota pitää nyt ruveta reenaamaan uudestaan. Toivottavasti palautuisi Kitallekkin taas tämä juttu mieleen.

Eilen käytiin sitten Kitan kanssa jäljellä taas vaihteeksi. Kitalla oli pisin jälki, mitä se on tehnyt, n. 600m tunnin vanhassa todella kuivassa varvikossa. Alkumatkasta Kita koki jäljellä myös ensimmäistä kertaa sen, että metsässä olikin ihminen. Siellä siis oli joku taimenistuttaja ja Kita jäljesti lähes ko hlön viereen, ennen kuin tajusi ihmisen siinä. Pysähtyi -ilmeellä tuijottamaan siinä n. 5-10m päässä olevaa ihmistä, sitten sille piti muutaman kerran sanoa hau. Hetkeksi Kitalla meni pasmat sekaisin, mutta jatkoi kuitenkin jälkeä. Pian ihmisen jälkeen jäljellä ollut keppi kuitenkin jäi nostamatta, sen verran pikkupäähän se häiriötä aiheutti. Loppujäljen Kita jäljestikin todella hienosti loppuun saakka. Pitäisi useamminkin saada tuollaisia ihmishäiriöitä jäljen lähettyville niin tulisi sellaisiakin harjoiteltua. Hienoa kuitenkin, että keskeytyksestä huolimatta Kita työskenteli hyvin jäljen loppuun saakka.