Eilen siis kotiutui laumaamme Pihlajamäen Duulivoima alias Kita. Pentu osottautui heti alusta lähtien hirveän reipaaksi ja tomeraksi penskaksi! Rukan isoveljen virkaa toimittaa vajaa kaksivuotias suomenlapinkoirauros Sagaberran Eahketveaigi.

Ensimmäisen yön Kita KILJUI parin tunnin välein kun jäi raukka ensimmistä kertaa yksin yöksi. Minä voisin kaivata nyt "Äiti on vähän väsynyt"-paitaa.. vaan eiköhän kohta penska huomaa, ettei kiljumisella saa mitään aikaiseksi. Terävät naskalit löytyy suusta ja niitä onkin jo kokeiltu moneen. Rukan mielestä ilmeisesti miehen rapsutus miinus Kitan pureminen jää kuitenkin plussan puolelle, kun herra pysyy paikoillaan niin kauan kuin rapsutetaan. Kun rapsutus loppuu jää vain pureminen ja mennäänkin jo miinuksen puolelle, joten silloin pompataan ylös ja vaihdetaan paikkaa. Ruka ei oikeen vielä tunnu olevan hoksannut että mikäs tämä pieni oikeen on. Välillä leikkivät vähän, sitten taas nukutaan. Kohta se siitä kasvaa :)



Sunnuntaina, iltapäivästä kun Ruka ja Kita olivat jo saaneet vähän enemmän tutustella ja Rukakin oli todennut toisen jo koiraksi, alkoikin leikkiminen. Lähinnä repimisleikkejä vielä kun juoksuleikeissä Kita ei oikeen pysy vielä pikkukintuilla Rukan perässä. Repimisleikit on kätevämpiä kun Kita voi naskalihampailla roikkua lelun perässä kun Ruka retuuttaa menemään. Ja Kitakin välillä saa lelun kun jaksaa vaan reippaana roikkua siinä kiinni :)