Pidennettiin (vähän tahattomastikkin osin) Kitalle vielä edellisen reenin jälkeen jälkeä. Reenikaveri hiukan eksyi metsän puolelle ja Kitalle tuli reilu 900m jälki. Puolitoistatuntia vanhana lähdettiin ajamaan se. Noin kuudensadanmetrin paikkeilla hihnan pää rupesi epäilemään ollaanko jäljellä (se tyypillinen virhe. Ei vaan saisi ajatella, vaan kävellä vaan koiran perässä.) Vähän matkan päässä uudestaan epäröin ja pitkä matka ja minun epäröinti tarttui myös Kitaan ja se jäljesti pätkän nenä ylempänä kuin normaalisti. Tuonne osuudelle jäi keppi myös metsään. Vähän matkan päässä tienylityksen kohdalla näkyi kuitenkin kaverin vetämä viiva juuri siitä kohti mistä Kita ylitti tietä ja minulla palasi usko. Kita myös jatkoi kannustuksen myötä jäljestämistä taas normaalisti nenä maassa ja pääsimme onnistuneesti jäljen loppuun. Hyvä Kita! Nyt muutaman seuraavan reenin Kita saa tehdä lyhyitä jälkiä, ettei väsähdä hommaan. Kiva kuitenkin nähdä, että menee pitkäkin -kunhan hihnanpäällä ei loppuisi luotto koiraan.